Varapuheenjohtajan blogi

Kahden kerroksen koronaväkeä

Korona-aika on ravistellut rakennustyömaiden käytäntöjä. Yritykset huomioivat tartuntariskejä vaihtelevalla menestyksellä. Paljon on tehty ja hyviä käytäntöjä turvallisuuden lisäämiseksi on löydetty.

Yksi asia ei kuitenkaan tunnu muuttuvan millään. Toiset ovat tartunta- asioissakin tasa-arvoisempia kuin toiset. Ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden asumisolot ovat tunnetusti huonot. Työnantaja järjestää kyllä majoituksen, mutta kustannusten säästämiseksi työntekijöitä hillotaan aivan liian suuri määrä samaan asuntoon. Usein työnantajat perivät vielä vuokraa työntekijöiltä, vaikka majoituksen tulisi olla maksuton.

Rakennusteollisuus RT:n ohje ulkomailta palaaville rakentajille on omaehtoinen karanteeni. Ulkomailta palatessa siirrytään suoraan työmaalle ja työmaalta majoitustiloihin, mutta muuten vältellään ihmiskontakteja. Kaikki ymmärtävät, että ohjeen merkitys tartuntojen välttämiseksi käytännössä on nollaluokkaa. Esimerkkejä niin meiltä kuin muualtakin maailmalta löytyy siitä, että nimenomaan siirtotyöläisten keskuudessa virus leviää tehokkaasti, johtuen muun muassa puutteellisista majoitusoloista.

Suomalaisilla rakennusyrityksillä on hyviä käytäntöjä omille työntekijöilleen, kun tartunta työmaalla varmistuu. Tartuntaan altistuneet lähetetään testeihin ja karanteeniin, palkkakin maksetaan niin kuin pitääkin. Useimmiten ongelmana on puutteellinen tiedon kulku. Tieto tartunnasta ei läpäise koko työmaan henkilöstöä muun muassa kieliongelmien takia. Puutteellinen tiedotus johtaa epävarmuuteen ja erilaisten huhujen leviämiseen, pelkoonkin.

Viranomaisen, työnantajan tai omaehtoisen karanteenin takia työmaalta pois joutuneen työntekijän palkka tai korvaus maksetaan tilanteen mukaan työnantajan tai Kelan pussista, jos mistään. Kela ei pääsääntöisesti korvaa ulkomaisen työntekijän karanteeniajalta mitään. Käytännössä ulkomaisen työntekijän työnantaja ei karanteeniajalta palkkaa maksa vaikka pitäisikin. Tämä aiheuttaa ison riskin sillä työntekijät tulevat altistumisesta, jopa sairastumisesta huolimatta työmaalle ansion menettämisen pelosta.

Pääurakoitsijalla on valta keskeyttää työt, jos työmaa ei ole turvallinen. Yleensä työmaita ei keskeytetä, kun pelätään taloudellisia seuraamuksia. Joudutaanko maksamaan aliurakoitsijoille, kun urakka keskeytyy ylivoimaisen esteen takia? Tähän käytetään aikaa, energiaa ja juristivoimia. Suomalaiset suuret rakennusyritykset ovat itse valinneet urakoiden ketjuttamisen ja ulkomaisen aliurakoinnin tien. Tällä tiellä talous käy liian usein terveyden edelle.

Rakennusteollisuus vaatii veroeuroja toimialan elvyttämistoimiin. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää. Järkevää olisikin toteuttaa esimerkiksi rata- ja muita infrahankkeita, jotka joka tapauksessa toteutetaan lähitulevaisuudessa. Vähintä mitä pitää edellyttää on, että veroeuroilla toteutettavissa hankkeissa käytetään sellaisia yrityksiä ja työvoimaa, joka maksaa veronsa Suomeen.