Varapuheenjohtajan blogi

Sovitaan paikallisesti

Paikallisen sopimisen lisääminen on jälleen noussut otsikoihin ratkaisuna suunnilleen kaikkiin työelämän ongelmiin. Työpaikkoja syntyy kuin taikaiskusta, kun vain kaikki saisivat sopia kaikesta työpaikoilla. Yhtään uskottavaa perustelua en ole kuullut siitä, mistä työpaikat syntyisivät.

Kovin paljoa avauksia siitä, mistä sitten sovittaisiin paikallisesti, ei ole kuulunut. Tämän jo sinällään pitäisi soittaa kelloja. Jos on niin, että sopimisella tarkoitetaan minimipalkkojen ja muiden työsuhteen ehtojen alittamista niin miksei sitä kerrota suoraan. Jos alhaiset palkat olisivat ratkaisu työllisyysongelmaan, olisi Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa täystyöllisyys.

Suomessa ei ole minimipalkkalakia vaan työsuhteiden vähimmäisehdot määräytyvät normaali- ja yleissitovien työehtosopimusten perusteella. Työehtosopimuksilla on sovittu myös asioista, joista voidaan paikallisesti sopia toisin. Sopijaosapuolina ovat tällöin pääsäännön mukaan luottamusmies ja työnantajan edustaja. Työantajaliittoihin järjestäytyneillä työnantajilla ja heidän luottamusmiehillään on tämä sopimusoikeus. Siis niillä tahoilla, jotka työehtosopimuksen solmivat (ammattiliitto ja työnantajaliitto).

Nyt EK, joka edustaa työehtosopimuksia solmivia työnantajaliittoja, ja Suomen Yrittäjät SY haluavat muuttaa pelikirjan sääntöjä. Paikallinen sopiminen tulisi kirjata lakiin työehtosopimusjärjestelmä ohittaen ja tietenkin siten, ettei työntekijöiden edustaja, luottamusmies olisi sopijaosapuolena.

On kummallista, että Elinkeinoelämän Keskusliitto haluaa romuttaa itse sopimansa järjestelmän. Vaikea on nähdä sopimushalukkuuden lisääntyvän, jos paikallista sopimista ajetaan lakiteitse luottamusmiehet ohittaen. Väitän, että sopiminen ei lisäänny, sanelu kylläkin.

EK on jo hyvän aikaa sitten ilmoittanut, ettei se halua sopia ammattiliittojen tai niiden keskusjärjestöjen kanssa oikein mistään, varsinkaan palkka- ja työehdoista. On kuulemma eduskunnan asia säätää lait. Niin onkin, mutta työelämään liittyvistä kysymyksistä kannattaisi neuvotella ja sopia kolmikannassa. Laatu on tällöin paljon parempaa, ratkaisut kestävämpiä, eikä yritystenkään tarvitse miettiä mitä työelämään liittyviä päätöksiä tuleva eduskunta taas kumoaa.

Ei suomalainen palkansaaja ole kyvytön sopimaan asioita myös yritystasolla. Elämänkokemus on kuitenkin opettanut, että jotkut pelisäännöt työntekijän turvan takaamiseksi tulee säilyttää. Nämä säännöt meillä on olemassa työehtosopimuksissa ja niistä tulemme pitämään kiinni.

Kimmo Palonen